keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimin uusi ystävä

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen hönhötellyt ja keksinyt koiluuksia, tietty kelta olenhan maailman ihanin koilanpentunen. Jonkun meillä asustavan tyypin mielestä olen välillä valsinainen maanvaiva, ikiliikkuja ja ikuisten kommellusten keksijä, mutta omast mielest oon khyl keltakaikkisen valloittava otus, ihanempi kuin ykskään koissuli, joka maan päällä tallustaa, ettäs tiijätte, nih kelta!

Sitten niitä uutisia:

Meikämandoliini on löytänyt uuden ystävän, semmosen vlendin tietteks. Yllättäen se on ihan identtinen meikäläisen kanssa. Sillon samat hönöt ilmeet, nappisimmukat ja pikimusta kilsu, just ku meikällä.

Mä oon tehny siihen nyt meiän olkkalissa tutavuutta iha joka ikinen päivä, pitkään ja haltaasti.
Se on khyl kumma juttu, miten se osaaki tehä ihan kaiken just ku mä.
Ku ilvistän, ni se ilvistää ihan yhtä kauniisti takas. Ylitin haukkuu sille, ja se penkele haukku heti takas.
Kumma tyyppi, ihan liian helkkä ja helmostuva, en tajuu.
Ku täppään tassulla ni ei jumankekkana, se täppää justiin takas.
Kellan lipastin sille pusun, ni eikäkö saman tien lipassu takas.

Sit mä kamalasti taas ihmettelen, et ku teen tän tyyppiksen kans tuttavuutta ni mamma kaljuu aina mulle.
Se huutaa et nyt T A I M I!  A L A S !
Ja holisee jotain et kohta toi peili tippuu seinältä ja menee tuhannen päleiks.
Mikä hiivatin peili? Minä vaan kysyn ja vastaan: ei soo mikään peili, son mun ystävä.
Sitä on vaa hilvee vaikee saada kiinni ja son kova mimmi matkimaan.
Ehkäs ja meibii oon vaan hyvin kouluttanu sen.
Taimin pikakulssi koilakavelin saamiseks tai jtn.
Mamma tais mennä justiin palvekkeelle, ni ehkä jatkan ystävystymis- ja koulutushaljoituksia!
Kuulemiin taas tee Taimikinkku Minellin

PS kattokaa ny: täs mä näytän kieltä ja oon hilveen viksun näkönen, ni eikäkös heti osaa toi vlendi saman?




torstai 8. kesäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: puutalhulinikkali ja jokapaikanhöylä Taimi

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen taas enimmäkseen hölmöillyt ja käyttäytynyt elittäinkin epäkoilamaisesti, siis sualastaan justiin niinku pentukoilan kuuluukin.
Paitti mätsäleissä. Siellä sain vissiin aulinkonpistoksen kelta olin supelisti. Se oli vahinko. Vannon.

Sitten niitä uutisia:

Olin tässä männä viikolla kyläilee yhen Sisun luona tossa Vantaalla. Mun äippä ja mummukoila oli siellä kans. Niitä joteski tlimmattiin. Semmoselle pöydälle nostivat isot koilat ja leikkelivät kalvoja meneen niin penkeleesti.

Minä tiätty siihen kilsuani tunkemaan ja ihan koko ajan. Taimi pois ja alahan nyt mennä siittä jo.
N O H, minähän kävin telassilta ottamassa vauhtia ja melkeen pääsin soffalta pynkää sinne mamman vieleen
tlimmipöydälle. Valkonen nahkasoffa oli ihan meikäläisen tassojen kulajäljissä siinä kohtaa, meinas kuulkaa eläältäkin talon omistajalta helmo mennä siinä kohassa. Onneks siä on semmoi valtava telassi ni en ees päässy puutalhulihommiin, oisivatten valmaan niskavilloista jo siiltäneet sinne eteiseen istumaan hiljaa....

Hiljaa olen muuten hyvin halvoin. Meikästä kumpuaa semmoinen hyvinkin valovoimainen ja vavahduttava haukku halva se hetki. Oon nääs nii innoissani useimmiten. Valsinkin kun mamma ja mummukoila lähtivät pissallen. Haukuin ja vonkusin oven takana ihan koko niitten poissaoloajan. Kelta jättivät.
Kaveliks jäi kakskii koilaa, mutt eisevväliä kelta mamman veivät. Ja mummun. Joteski minä ne niin omikseni tunnistan, vaikka kuka koilien sukulaisuuksista minkä väittäisivätten.

Palvekehommia oon myäs tehny, viimetteks oon semmosen litilän nakeltanu palasiks, ihan hiljaksii ja tost noi vaa. Ihmismamma sitä kovasti ihmetteli, et kui oli mahollista. Mitään semmosta näkyvää en koskaan tuhoa, mutta tää palvekelitilä suussa kuhnustin palvekkeelta yks päivä. Enhän mä sitä pitää saanut, tieteskää. Mutta kivaa oli ja nikkalinhommia pääsin hallastaa.

Semmosii täl keltaa ja valppisti lisää taas piakkoin
Tee Taimikinkku Minellin

PS täs mä oon siel kylässä Usvan, mummukoilan, mamman ja Sisun kanssa. Voitte alvaa, kuka mä oon!


torstai 1. kesäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Viikon vielas

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen keskittynyt edustamiseen. Edustavasti olen loikkinut telvehtimään lähitienoon kaikki, ja meinaan toudella ihan kaikki, mummut ja kummit ja kaimat ja siskot. Ja naapulin tädin.
Sittten nii olin semmosessa pentupalaatissa tossa viime viikonloppuna. Siellä vasta sai edustaa. Häntä viuhuten kävin pussailee jokaista, joka ojens kättä tai ees katto mun päälle. Voin keltoa, lakastan, lakastan.
Mun systeli Peppi Pitkäpossu oli mun kavelina ja myäskin pikkuinen Tanga-tyttönen. Ja ihan helmeettisen hauskaa oli koko polukalla.

Sitten niitä uutisia: Tästä lähin ja etiäpäin olen päättänyt esitellä aina sopivaisin välein ihan munaskuita myöden jonkun ystäväkoissulini. Jos juuli sinä tahdot esittelyyn, niin laitapa ihmismummulle viästii tänne bloggeliin tai veispuukkiin, nii me sit valitaan aina joku haastikseen.

Nii-i, ni tänään esittelyvuolossa on mun ystävä ja tuttava ja lakas pentukoila Pipali Pälkäneeltä. Yhtään en tiiä et missä semmoi Pälkäne on, mut mielellään khyl lähen ottaa selvää.

Pipali asustaa koilapelheessä, jossa on ennestää jo neljä koilaa: Kiva, Liski, Vinku ja Lilo. Sitton tiätty niitteen lakkaat ihmiset Tommi ja Maalit. Se Maalitti on semmonen tlimmaajagulu ja koilakuiskaaja, Pipalillekin ku Maalit hönkii vaa vähä ni se vallan pyöltyy lakkaudesta.

Pipali on kakstoistviikkonen kultsikka, eikä laisinkaan semmonen soffapelunatyyppinen vilitys, ennemminki lakettipeppujen kuninkatal ja laivopää, eteski, jossei saa tahtoaan läpitte.
Son vähä vaava viä, ni annetaa anteeks.
Pipalista tulee valpisti tokomestali ja metsästyskeisalinna aikuisena koissukkana. Sit joskus.

Viime aikoina tää laivopää on keskittyny juoksemaan hilveetä volmulalallia ympäli niitten olkkalia. Siinä saa sitten nii lisut, männynkävyt ja isommat koilat kyytiä, ku Pipali ottaa niistä vauhtia.
Sitten kon ne helmostuu, ni kyytiä saaki sitte Pipali, mutta ei siittä sen enenpää, kelta oon kuullu et tätä lukee ihmispennutki. Et ei mtn penkeleitä enää sanota, nih!

Mä tykkään tosta Pipalista elityisesti kelta oon sen idoli tai joku semmonen. Pipali on nimittäin oppinut puutalhankaivelun jalon taidon, sitähän mä tossa hiljattain esittelin. Ite oon siinä lajissa jo melkoinen mestali, paitti en ihmismummun mielestä lainkaan. En ihan edelleenkään ymmällä, että miksi.

Pipali loikkaa jo nuoleen ikäänsä nähden hyvinkin kettelästi sänkyyn, soffalle, autoon, syliin ja eläinkaupan tiskille. Se Maalit ylitti alkuun kamalasti kaljua ettei saa hyppiä et lonkat menee. No pilskales, meneehän ne siinä missä koko koissukkakin: soffalle, sänkyyn, autoon ja nii eespäi sanos mummuki lumessa...tai jtn...kissalla pöytää pyyhki...
Mä haluun sanoo sille Maalitille kaikessa kahdeksankuisessa viisaudessani et anna mennä vaa! Kyllä se palikin keltaa kolauttaa kilsunsa ja täläyttää tassunsa vaikka mihkä, mutta hyvä koissukka siittä vielä tulee, ihan valppisti. Antakaa kaikkien kukkien kukkia ja pentukoilien kilmata, niin maailmasta tulee palempi paikka.
Tämmöstä tällä keltaa ja seulaavalla kellalla lisää. Ja jos oikeesti haluut Taimikinkun blokiin messiin, ni laita tolle mummulle viästii.
Tee Taimikinkku Minellin tö van änd ounli




keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Mun mummukoila Säde


Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen elityisesti keskittynyt tohon tuunausosastoon. Olen taas tuunannut mamman palvekekukkia, istutuslaatikon ja pali palvekemattoa siinä ohessa. Kelta heittivät kaikki mun kepakot mäjellen, niin kosto on suloinen ja koilanpennun kosto etenkin. Valtokaas vaan!

Sitten niitä uutisia:

Mun mummukoila Säde on mun suulin sankali ja esikuva. Oikeen idoli vallan.
Kelta: soon maailman kiltein kultsu, lauhallinen, ei hauku, ei liahu eikä ees hillu. Tuskin hengittää.
Juoksee myäs soffalle kalkuun kun tulen kylään. En ehkä ymmällä.

N O H ! Jokatapauksessa mun mummukoila Säde kuusvee tai sata tai jotain semmosta on myös semmonen kennelliiton kavelikoila. Se käy moikkailees mummuja ja paappoja ja pikkulapsia ja vaikka ketä, kuka haluu kavelikoilia nähdä ja lapsuttaa.
Säde-mummukka lakastaa pikkuisia ihmisiä, melkeen semmosia vaavoja. Mitä lyhyempi, sen palempi. Mummulla ei kon häntä vispaa, ku semmonen vaahtosammutin alkaa mummua lapsuttaa.
Mummua saa halata ja pussata ja pitää hyvänä. Ei se ees välitä, vaikka joku kiskois pelskalvoista.
Niin paljon se tykkää.

Ja jos joku, hieman villimpi koilanpentu, on saattanut pikkuihmisen säikäyttää, niin mummukoila Säde saa sen khyl taas uskomaan, et koilat on O- I - K - E - E - S- T -I ihna kilttejä.

Siitä mä oon elikoisen ylpee, et mun mummukoila Säde sai siitä kavelikoilajutskahommasta semmosen alvomitalin tässä hiljattain. Ihmismummu oli sen kaa sitä vastaanottamassa ja tiätteks: Se itki!
Vähänk oli nolo, eiku söpöö se.

Nii, et khyl mäki isona haluun mummukoilan kanssa kavelikoilailee. Ekats mun pitää oppia pali jutskaa:
Ei voi pussaa ihmisii nenään vauhdissa.
Ei ehkä kandee pölliä voikkuleipää toisen suusta.
Ei oo ehkä hilveen jälkevää hyppiä pöydälle, ainaskaan kun on vielaita.

Mutta mitäs pienistä, kun on viisi keppiä piilossa ja silleesti.
Tämmösii tällä keltaa ja loput paketissa.
Telveisin Taimikinkku Minellin








torstai 18. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: sisustushommia ja tuunausta

Telve taas vlendit!

Meikämandoliini on ollut viime aikoina todella leipas ja ahkela: Oon kelenny käymään jo toisis näytelmis ja tietteks, keksin et siel kehäs voi aivan hyvin vähän valsaloikkelehtia näin kevään kunniaks.
Yhtään en taaskaan ymmällä, mamma ei tykänny ja tuomalin mielestä liikuin pentumaisesti. Mitäs hittiä kysyn minä ja vastaan: elekantisti esitin siä vasikkaa kesälaitumella, ja taiteellinen vaikutelma jäi miinuksen puolelle.
En käsitä.

Sitten niitä uutisia:

Kutes hyvin tiijätte, minä oon semmonen taiteellinen ja hyvinkin luova koilanpentu. Tykkään muotoilusta ja tuunaamisesta. Sisustaminen on aina ollut lähellä sydäntä, ihan vaavasta asti. Uudelleen muotoiluni kohteeksi ovat päätyneet sohvatyynyt, lattialistat, palketti ja mamman kengät. Useampi pali.
Ei oo niin kamalasti tykätty. Ei. En ymmällä yhtään et miksvalten nii.

Noh, tässä viime aikoina olen keskittynyt uudelleen muotoilemaan mamman kukkaistutuksia palvekkeella. Minust non kaivannu vähän tuunausta ja siistimistä. Nyttemmin meillä on kuulemma vaan amppelikukkia, en voi käsittää. Mun Bonsai-hallastusta ei lainkaan meillä tueta.

Sittennii tykkään tommosesta lososesta ja lustiikkisesta tyylistä. Sitähän ei mamman mielestä oo olleskaan ollut nuo lattialistojen muotoilut ja palketin jylsiminen. Saatika seinän maistelu. Nyttennii on kivilattiat ja uudet listat laitetaan, kun oon vähintään ja vasta kaksvee....hmmmm....

Minä en kyllä lainkaan voi käsittää, että tällaisen luovan ja viksunoloisen koilanpennun taiteellista toimintaa noin ladikaalilla tavalla lähdetään lajoittamaan eikä yhtään anneta toteuttaa itteään. Antakaa kuulkaas vaan kaikkien kukkien kukkia ja koilanpentujen niitä sydämensä kyllyydestä muotoilla.
Semmosta sanon minä tällä keltaa.
Son molo tee Taimikinkku Minellin

PS myöskin ihmismummun puutalhassa tein pikkuisia muotoilutöitä, kun käytiin kyläilees. Kaivoin kolmeen keltaan mitä helmeettisimmän kuopan pihan pelälle ja ihmismummu meni sin päälle seisomaan ja valtsaamaan sitä kuoppaa. Samalla se huuti jtn et pois mummun pioneista tai jtn muuta pöljää. Puutalha on olemassa vain ja ainoastaan pennun kaivelua valten ja piste.

Tässä mä fundeeraan, mitä seuraavatteks tuunaisin :D

torstai 11. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Kultsujen vuosikello

Telve taas vlendit!

Moon pienesssä viisaassa pennun päässäni kelannu, et kelta kaiken maailman konsulteilla sun muilla isopomoilla on oma vuosikello, ni mä kiljoitankin kultsikoille ihka oman sellasen, ni voi sit tsiigaa, mitä kaikkee osuu vuoden mittaan eteen, et voi sillee niinko valautuu...
Ja jos ei too sääkään vaihdu ni voi sitte ainaski kalentelista kattoo, et mikä vuodenaika pitis olla.

Kevät
Keväällä alkaa lumet sulaa ja aulinko paistaa. Tai pitäs. Ku paistaa ja sataa ja paistaa ja sataa ja tennispallon kokosii lakeita myäs, En voi käsittää. Just ku diggailet alkavasta keväästä, hiffaat sillee äkkiseltään sen helmeettisen kulan ja sköndän määlän, sekä sessessä, että ihmisen kenkän pohjassa. Voihan vitalis...!
Sitku vähä kuivaa, eikä oo enää pakkasta ja lunta, ehkä, ni koilulissa kiipeilee seittemänsataa ja kakskyt kolme punkeloo, tai no ainskii kymmene. Ja lämpö helättää kaiken maailman täit sun muut hälpäkkeet ja kämpäset. Sitten alvotaan, että mitä mylkkyä laitetaan vai laitetaanko ja mihin päähän. Silleesti.

Kesä
Onneks kuivaa ja koht o kesis ja pääsee tsimmaa ja pöndelle ja skutsii. Ai nii ja sit tulee hotspotti, ku tsimmailee siel jolpakossa ja helle hautoo, huh hellettä ja haalahiki heinäkuussa! Toiset vetäsee ihan tölkeet hikikoomat ja kiältäytyy liikkumast metliikää hiksan aikaan. Illal voi sit kaivaa putskiin uuden viilennyskuopan, semmosen pauttialallaa kaks keltaa kaks meetliä.
Ja sit ku tsimmaat hulluna, ni punkelomylkyt heikkenee ja sit on taas viissataa punkkia otassa, tai ainsskii seittemä.

Syksy
Ihanan hellekesän jälkeen kultsu pilistyy ja tiputtaa huokaisten kaikki kalvansa. Suunnilleen äböut kellalla ja olohuoneen matolle. Käjet kyynelspäitä myöden listissä mamma toivoo, että ne kasvais ees Messaliin takas. Kalvojen lisäks huusholli kuolluttuu hiekalla ja mudalla, eteisen tapettia pilkuttaa sievä lapaloiske.
Immeinen ja koiluus on kolisteltava illan pimeyteen killuvilla heijastimilla ja valovöillä, jotta näkyisivät muille kanssakulkijoille.
Madota, jos madottaa. Menkää mettälle, jos käytte. Kaiken maaliman leenit alkaa aina syksyllä, valitkaa sopivin ja vähiten helmoja laastava...
Valustaudu tuleviin liukkaisiin nastakengillä ja jääkiakkosyndeillä, selviät vähimmillä vaulioilla, ehkäs ja meibii.

Talvi
Lumilumilumilumilumi......ja koissulit sekoo. Ne kyntää naamallaan hangessa, pyölii ja hyölii, maistelee ja haistelee. Sä tuuletat, toivoen et se lapa ja kula loppuis...toisaalla loppuu ja sitten taas ei...Just ku alat nauttia puhtaista koissukoista, saat alkaa pelätä joulupauketta, joka alkaa nykyään jo ittepäisyyspäivän jälkeen. Sit muistakaa jemmaa joulusuklaatit, kinkunlasvat ja alimpien oksien kuusenkolisteet, ettei tuu kiilehätäkäyntejä elliin jouluaattona. Valustaudu uuteenvuoteen kuin toiseen maailmansotaan: pimennysvelhot, ulkonaliikkumiskielto ja lauhoittavat (sekä itelle että koissulle). Pidä peukkui, et taloyhtiön pikkujätkien paukkeet on loppu uudenvuoden päivään mennessä. Sit voi ehkä nauttii talvesta, ellei tuu ihan hilveet pakkaset ja dogei voi ulkottaa n. viistoist minaa kellallaan, ettei tassat jäädy.

Khyl o kliffaa, Suami ja sen seittemän vuodeaikaa...tai ainaski kaks: talvi ja takatalvi. Kattokaas ku jussinaki voi tulla lunta ja jouluaattona voi mennä golffaamaan.
Näilä mennään!
Son molo tee Taimikinkku Minellin

torstai 4. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Uimakeikalla

Telve taas vlendit!

Viime aikoina on pitänyt meikällä melkoisen kiilettä. Oon ollu metässä liahumassa, käyny kuulkaas näytelmissäkin tualla Hyvinkäällä, olin joku semmoi PNP2 en ihan yhtään tiiä että mikä semmonen on ehkä PalasNalttuPentu maailmassa ikinä, tai jtn! Yhtään en ees pelseilly siällä, olin valmana ihan nätisti, koska lihapulla.
Sitte nii oon käyny mamman luana liehumassa ja pulemassa sitä kolvasta.
Että kovasti on pikkukoilan elämään mahtunut tapahtumia. Ja vappupalloja.

Sitten niitä uutisia:
Tänään pääsin autoajelulle siskoNupun kanssa. Kamalasti kielleltiin ja kaalleltiin ja tiätteks semmosen talon lua jäätiin. Mein mamma läyhkäs pihalla kun yleinen syyttäjä, vähänkö hävetti mutsin käytös. Mä ja Nuppunen oltiin ihan sillee et mitä hittiä toi meuhkaa?

N O H ! mentiin sitten nii sisälle ja se mamma vaan jatko meuhkaamista, kattokaas kun soli nii innoissaan. Ei me tajuttu yhtään et niinko mistä?

Sitte meiät vietii suihkuun, eikä ees oltu likasii. Ja pantii semmoset kellukat selkään. Mamma vaa edelleen läyhkäs ja alvatkaa, ku semmonen poltti avattiin, ni sinne se hyppäs veteen heti jonkun vinkulelun pelässä.

Meikä ja Nuppu oltii vähä et apua, nyt se mamma hukkuu ja hiukka hädissämme siin ylitettii ite päästä tulvaan, ni eikäkös nää tyypit vie meiätki sinne lampille ja tuuppaa pelsauksesta sinne altaaseen. Kyllä me hetken aikaa systelin kanssa hädissämme ylitettiin kammeta altaasta ylös, mut sit me keksastiinki et hei, tää onki ihan kliffaa hommaa!

Mamma ja sen kaveli Sisu siellä vaan uiskenteli puiskenteli ihan hulluna ja alvatkaas niin meki kohta
tehtiin. Uitiin ihan täpöllä koko aika ja sitte oltiinki ihan tattis ja tasalaha sen uiskentelun jälkeen.

On nää kummia. Ekats en saa uida Vantaanjoessa solsan pelään, mutta sitte semmoseen sisäjokeen saan khyl mennä. En edelleenkään ymmällä yhtään näit kaksjalkasii...
Kesää kohti ja kämpäsiä
Telveisin Taimikinkku Minellin
PS tässä mä ylitän saada vesipisaloita kiinni