Mä Helmi tykkään äksönistä. Meen ihan pähkinöiks ku mun ihminen pistää mut täpöllä töihin. Se aina tyyppää uusii juttui ja mähän pidän kaikist zydeemeist, jois pääsee treenaa. Oon suorastaa iloinen ku ilmapallo. Siihen ku lisätään vielä sopivat herkut ni homma toimii ku junan vessa. Mun äityli kävi kans aikanaan TOKOssa, mut homma kiinnosti ku kilo paskaa. Mä oon ihan eri maata: mukana kuin pukama.
Rallytoko on vähän niinku silleeTOKOO, mut ei ihan. Ei nillitetä, jos on vähän vaik sivulla tavallaan, tai istuu vähän tai melkeen sikapaljonki vinossa. Koko ajan mun ihminen saa kehuu ja heittää herkkuu mun helttaan. Me niinku sillee bondataan siin kanssa. Sit me samal niinku edetään semmost rataa, elikkäs siinon semmosii lappui, mis lukee, mitä tehdään.
On tosi hyvä sillee tietty, et ihminen osaa lukee, tiätsä. Ja tietää, mikä on oikee ja vasen, niinku. Mun pitää kans sillee totella, abaut koko ajan. Mut mä oonki kybällä mukana, kunhan lihapullia lentää. Ja kyllä suu taas napsaa ja jalat käy!
Tänään päästii kokeilee oikeeta rataa, ilmassa oli vallan suuren urheilujuhlan tuntua. Se ratasydeemi oli mulle niinku ihan selkee, mut toi mun ihminen jotai siin sillee sekoili ihan sutena, oumaigaad, ku nolotti. Mitä säätöö, oikeesti! No sit se bauttiarallaa sai kaikki muumit laaksoon, vaikkei se kyl iha oo penaalin terävin kynä ja on välil pihalla ku lumiukko. Loppua kohti se onneks paransi kuin sika juoksuaan ja homma svengasi kuin hirvi, tai jotain.
PS. Mun pitää kyl sillee niinku viedä toi ihminen rallytokon jatkokurssille, ettei se tee enempää damagee mun uudelle uralle. Mul o nii selkee visio et pitkässä juoksussa oon viäl rallytokomestari. Piste.
Hei sun heiluvilles ja halipatsuippa, Helmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti