keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Teinikoira Säteen päiväkirjasta: paljastuksia

Termos!
Soon meikä Helmi ku pääsee ees joskus sillee skrivaa, mutsi omii koko blokin viäl. Epää, siis!
Mun mutsi Säde on antanu itestään semmosen pyhimyksen kuvan, tavallaan. Muka joku Kreiskelli tai Kuningatar Silvia. Räpsyttelee vaa öögahaituloi ja o nätti. Meitsi on aina ja oolveis se hirmuskidi, jota saa hävetä. HÖH! No, mä vähän kaivelin bik siikrets boxii ja löysin mutsin teinikalenterin. Mutsillahan on häpibööddei 5.6. Se o födannu 2011(fossiili). Ei tod ja hyvää päivää...tsekatkaas näitä:

Marraskuu 2011  
Mamma vei mut Vantaalle. Pääsin moikkaa broidi Kamuu ja systeri Elsaa. Vähän aikaa siin kelattii broidin kaa et mitä kivaa hiffattais. Systeri Elsa oli iha nössö, tsiigaili vaa meit kahta dorkaa, ku vedettii ihan urpoina pitkin nurtsii. No mä hiffasin aika pian, et siinähä o ihana p*skaoja siin ihan nenun edessä. Eiku sinne, ojaa ees taas korvat lepattaen ja broidi perässä. Jotain siält taas joku piipitti et pois ja tänne, hahahhahahahahhhaa, kyllä teki höpöö! Ja kasvattaja nauroi vedet silmissä, äippä ei. Suihkuhan siittä seuras. Vähänkö jos lähtee lapasesta, ni heti ollaan ruttuturpana. Ei voi kässää.

Helmikuu 2012 
Tänään olin äipän kaa pellolla. Iha täs Kantsus, kelaa pelto. No oon ollu melko snygisti, ni se laskee mut irti. Saa pelmuta hangessa ja muuta kliffaa. Paitsi tänään. Meikäst o iha ihqui noi tyypit ku vetää laudat klabbeis ja huitoo semmosil kepeil menee. Äippä sanoo hiihtäjä, ei mene...Meikä o siin kohtaa jo iha liekeis, kelatkaa, pääsee kerranki iha täpöll kirittää urkkaajaa, meitsihän on melkein Immo Kuutsa, valkoinen valmentaja. Meikäl o vaa paksumpi fleda. No ei siinä mitää, taas riemu repee. Mä oon niinku paikal mut en läsnä. Keskityn vaa siihen hiihtäjään ja lähen pinkoo otsasuoni pullottaen, häntä ojossa. Snygisti vedän siin hikilautailijan vöylissä, jotai se huitoo niil tseboilla. Ja mutsi KARJUU, HUUTAA, KIROILEE!!!! NOLOO!!! Mähän koutsaan. Älä häirii. No sit mä havahdun siit valmennustranssista ja lönköstän äipän luo. Se pitää mykkistä koko illan. Ei lördarii. TuplaHÖH!

Toukokuu 2012   
Äippä vie meikää usein tohon Kartanonhaan koissupuistoo. Mul o siel monta frendii, joiden kans saa hilluu. Se o vaa kumma, et meitsin läppäkorville tapahtuu jotain ku meen sinne. Ne niinku jotenki sulkeutuu, en ihan mitää kuule. Kummallista. No, se mesta oli muuten jo ihan kuiva. Mut keskellä hiekkistä oli hermeettinen mutakuoppa. Mä hengailin frendien kans, mut jotenki se muta alko sjungaa meikälle: Sädeee, tulee tänneee, niinku joku koiraseireeni. Mutsi jutteli jonku kaa eikä snaijannu olleskaa, mitä siin koht tapahtuu. No siellähän mä pyörin. Kuiva, snygi päivä. Kaikki muut koissut o ihan puhtaita, ja sit meikä...Kaikki ihmiset griinaa mun äipälle, et fiksu koira... Ei siin mitää, mut mä kävin viäl kuorruttaa itteni hiekassa. Mitäs siin, savetti housuun ja uuteen nousuun! Äippä pesi mua tunnin. Mutis ain välillä mutarastat ja jotain jotain...

Heinäkuu 2012  
Mä pääsin äipän megessä landelle, pöndelle, junttilankorpeen ja mitä noit ny o. Mageint o et siel saa tsimmaa ihan koko hela dagenin, melkee. Ja siel o äipän ihmisbroidi, diggaan sitä ihan uberisti. Ja mähän tsimmaan, sit ain välil huudetaa veke sielt jorpakosta et taas jotai hotspot ja kuivaamaan ja jotain...emmä kuule mitää ku meni vettä korvaan. Sit mä hiffasin räpyläjalan, höyhenpaistin, siis sorsan. Siin se lipu ku ruottinlaiva. No meikä tsimmaa perään, taas mä kadotan todellisuuden ja seuraan sitä sorsaa, ku hai laivaa. Tai no noutaja sorsaa. Ja tsimmaan vaa...koht ei näy tuttuu rantsuu eikä ihmisjengii..Panikos iskee, rantsuki o vaa jotai heinää ja pursuu...upottaa, karvat painaa...Sit onneks paikalle soutaa pelastuspartio juntti ja mäntti (siis äippä ja sen broidi). Niil o semmoi botski, seki lipuu. Se lempibroidi nostaa mut kraivelist botskii ja mä oon nii häpi, et loikkaan takas tsimmailee. Nyt kylläki rantsuu ja mökki kohti. Sit mä goisasin koko loppupäivän. Äippä mutis taas jotain routa porsaan ja jotain. Mähän oon koira ja ny o kesä!

Nii, et tämmöst oumaigaad, mun mutsi valehtelee mulle....viel oli muitaki juttui, kaiken maailman kaatamisii ja kakkelinsyöntii ja siin pyörimist ja karkailuu ja siis ihan hirveesti huanoo käytöst. Mähän oon niinku tavallaan ihan pyhimys meibii tohon äippikseen verrattuna. Ehkä.

Tällei T Helmi






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti