sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Äidillisiä muistelmia

Hei sunkin heiluvilles!

Mä just kelasin, et millast oli meikäl vuos sitten. Hitsin pitsit, et olin paksu. Ei huvittanu dallailla enää juur mihkää, ei ollu nälkä ja oisin vaan goisannu.

Jo syksyllä 2013 oli päätetty, et meikä sais ekat skidit. Faijaki oli valkattu, komee jäbä Rico. Meilloli treffit jossai Pälkäneellä, mut ei siit sen enempää, ku tää o koko perheen blogi.

No sit meikä alko pikkuhiljaa paisuu, sen myötä klabbit laiskistu ja vauhti hiljeni. Ihmisäipäl meni tovi hogaa, et aijaa toi venaa...Onneks hiffas, ku ei meikää paljo enää skutsi kiinnostanu.

Sit jouduin johki ultraan. Sinne vaa stikkattii pritsille kintut kohti taivasta, en khyl diggaillu. Karvatki ajeltiin masun alta, jotai spruutattii magalle ja sit jollai vehkeel paineltii meikän beibejä. Se mimmi sano et joo on siel joku neljä tai kuus skidii. No huh mä kelasin, et khyl meikä haldaa, joopa joo...

Sit meikä roudattii kasvattajalle budjaa, mä diggailin khyl ku siellon aina kliffaa ja monta frendii ja joka aamu sai smörgarin. Kävi meitsin ihmiset tsiigaa mua vähä välii, en hiffannu viel et mitä ne kohkaa. Niilloli ikävä ja ne jännäs ja skagas et millon mä födaan ne skidit.

15.1.14 meitsi sit alko punnertaa. Aamuysist iltapäivään meikä vääns ja vääns ja mä oisin voinu sanoo sille hoitsumimmille parit valitut sanat, ku siel mitää neljä tai kuus skidii ollu, SIELLOLI YHEKSÄ. Kelatkaa ny, yheksän skidii, eihän meikäl ollu ku kaheksan nisää. No, onneks mä totuin aikas äkäsee olee hyvä mutsi niille pikkuskidipalleroille. Koko ajan ne vaan goisas ja tissitteli ja pissi ja kakki. Sit ne kiipeili meikän päällä ja puri öörasta.

Skidit vaa jatko kasvamistaan ja sit ne oli jo khyl aikas riiviöit, rundas ympäri kämppää ku Lasse Viren Munchenissä (tiiätte sillee ku vetää lipat ja taas mennään). Meikä oikee lämpeni tälle mutsiasialle ja oisin ollu tarjoilee tissibaaria ihan 24/7. Meitsin nisät alko muistuttaa banaaneja, karvat tippu urakalla ja vaik kuinka safkasin, ni aloin olla tosi hoikas kuosis, suorastaa urkkamalli.

Sit jengii lappas tsiigaa niit pikkuriiviöit ja ne alko vähenee ja vähenee. Meikä ei ressannu, ku alko olla aika väsyttävää hommaa mutsina olo. Sit tuli seki päivä, ku meikän ihmiset haki mut himaan. Messiin lähti kaks pikkusta, toinen vaa hetkeks ja toinen jäi. Se on toi meiän Hemppa, mun mimmi.

Koht nää skidit täyttää vuoden, hei kelatkaa! Meikän velvollisuus ihan mutsina o toivottaa onnea kaikille mun skideille ja niiden perheille. Siis hyvää tulevaa 1-vuotisfödlarii Mamma Säteeltä ja palvelusväeltä

Eelis, Onni, Taavi, Roope, Charly, Helmi I ja Helmi II, Manta ja Wilma

PS Muistakaa tarjoilla nakkikakkuu ja muit herkkui ja meikälle kans!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti