perjantai 6. maaliskuuta 2015

Nuorten sävellähja noutajille

Ny mä sen hokasin!
me duunataan mutsin kans Ungduumens goova i tuuner elikkäs noutajien sävellahja kaikille kultsuille. Nyt ku o ollu nää europliisukarsinnat ja kaikki. Me voitas mennä sjungaa kans Wieniin, vaiks sen Kurikan lämppäreiks. Hormonisisters tai jtn :)

VEPE-treenaajien oma biisi

Stikkaa meikälle vetoköysi

On elomme tää niin kuin galsa sköne
Jonka ylitse seilataan gummibotskilla
Jeesaa meikää, poloista, jos voit
Oon täst botskist sköneen loikannu.

Stikkaa meikälle vetoköysi
Ettet huku tän skönen galsoihin vooguihin
Anna köysi ja vedän sinut turvaan
Ja pistän kuivumaan, lämpöön rakkauden

Niin moni on meren aaltoihin vajonnut
Avunhuudot ovat turhaan kiirineet
Oot tehnyt väärin, mutta minua käytä
Jos kuulen huutosi, niin sinut pelastan.

Ihan kaikki treenit

Valppain mielin muista sä aina
käskyjä treenailun.
Kaikki säännöt mieleesi paina,
paina ne tarkalleen.
Säännöt ne vasta jeesaavat hurttaa
radalla treenamaan.
Vältä koutsia uhmailemasta,
sääntöjä seuraa vaan.
Muista aina: 
Treenatessa
monta hommaa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
treeni verraton.

Älliäsi muista sä käyttää,
se radan poikki vie.
Ihmisesi ohjaa ja näyttää
missä on suorin tie.
Niin vasemmalle, kuin oikealle
katsahda sittenkin,
silloin et jää pisteissä alle
tiesi on voittoisin.

Näytelmissä kävijät

Mimmeistä ken kaikkein snygein, kultsu kaikkein herttaisin,
narttu jonka vuoksi huokaa syömmet iltaisin?
Tiedän ken on kaikkein snygein, tiedän ken on herttaisin.
Arvaan ken on sydämet nuo saanut dumarin.
Sillä yksi vain on, ken kulmauksillaan voi  saavuttaa valion.
Mut palvoa vaan mä kaukaa saan, en omaksi konsanaan.
Tiedän ken on kaikkein snygein, tiedän ken on herttaisin.
Tiedän etten snygimpää saa nähdä milloinkaan.

Kundeista ken kaikkein komein, kultsu kaikkein raamikkain,
jätkä jonka vuoksi ulvoo nartut iltaisin?
Tiedän ken on kaikkein komein, tiedän ken on raamikkain .
Arvaan ken on arvioinnit saanut dumarin.
Sillä yksi vain on, ken rungollaan voi vaik himmentää auringon.
Mut palvoa vaan mä kaukaa saan, en omaksi konsanaan.
Tiedän ken on kaikkein komein, tiedän ken on raamikkain.
Tiedän etten komeempaa saa nähdä milloinkaan.

Sohvaperunoitten laulu

Aurinko kun päätti retken,
systereistään jälkeen hetken
kultsupoika viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
etuovi valkosiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,

Vaan sohvatyynyn pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut kolostaan.
Kas, kultsupoika ennen päivän laskua ei voi
sohvaltaan nousta milloinkaan.

Katselivat toisiansa
kultsupoika rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka pehmeytes mun veteläksi saa
on sisustas niin helppo suolestaa.
Käy kanssani, niin kotisohvaan näytän sulle tien
ja sinut armaakseni vien!"

Mut tyyny vastas: "Kultsu kulta,
rakkautes vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta turvaan lennä
niin en hetkeäkään elää saa!"

Niin lähti kaunis sohvatyyny, mutta vieläkin
kun kultsupoika yksin tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen tyynyt suolistaa.

Että semmosta T: Säde ja Helmi      



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti