keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Nyt tuli noutaja!

Heipsanssaa tyypit!

Ootteks koskaan kelanneet ku tuotte skidin pikkukoissun himaan ja se sattuu olee esmes niinku kultsu, kultsikka, kultapossu tai ihan vaa kultainennoutaja, et minkä rodun te ootte oikeesti ittellenne skaffannu.

Niinku esmes sillä kertaa ku oot dogis kans skuttassa dallailee ja sit se häipyy. Ottaa ritolat. Painelee hanee. Jätkä lähtee, haju jää. Sä vislaat ja hoilaat ja sit lopult karjut siel skutassa kitapurjeet lepattaen, otsasuonet iha valmiina pamahtaa ja lopult tsittaat siin kannonnokas, iha valmiina spiidaa. Ryhdistäydy nyt, hyvä mies!
Ni. Ni sit sun noutaja dallailee sielt tulee, niinku sillee et ai, mitä sä äijä rageet. Aar juu tookin tu mii? Voi olla ehkä ja meibii hervoton tseba messissä, voi olla meibii ettei. Mut jonkun jännän äärelle piti lähtee. Ja sit palata, just ennenku sait sen totaalisen, lopullisen mahtiskeidahalvauksen. Revi siitä.

Tai. Oot taas skutassa. Tai pellolla. Kliffa fiilis ja mahtava keli. Kelaat siin et kai ny voi vähän ottaa remelii veke ja päästää koissu kirmailee. Lähiössä. Ihan nounou. Mut silti.
Sä luulet, et sullon tosi kuuliainen kultsu. Siin se dallaa messissä ihan kliffasti. Sä jo kelaat et vitsi, mikä dogi. Ja sit. Puskast lennähtää joku videemin fasaani tai rusakko tai mikä lienee. Sinne läks. Ku rusakko mettään. On se jännä. Noutaja.

Sit voit olla frendien kans lenkillä. Niillon jotku taskumalliset skidivinkulat messissä. Sit ne ehdottaa et hei annetaan näitteen dallaa ja pelmuta vähän keskenää ilman hihnoja. Joo-o. Sä tsennaat jo et se oli virhe. Ku taskufifit kipittää menee, ni noutaja ottaa klabbit alle ja lähtee korvat lepattaen kohti paskaojaa. Ja se pyörii siellä. Ja juoksee edestakas pitkin sitä ojanpohjaa, nii et skeida flengaa. Vähän ku äksön- muuvissa. Paitsi et se ei döfää. Samaa ei voi sanoo sun kultsusta.

Sit o kliffa ku voi lähtee skutsii poimii puolukoit tai mitä näit ny o muita vihanneksii. Tietty sä otat koissut megeen. Ne pääsee sillai ottaa relaa ja nauttii luonnosta. Paskat. Kirjaimellisesti. Joku kortsupukuinen suunnistajanplanttu o kummiski käyny siel skutassa rasteilla, joist yks on ollu melko haastava kakkarasti. Suunnistaja o vääntäny sinne pöpelikköön kunnon skeidat, oikein jöötit ja valtavat tortut. Kuorruttanu viel paperilla koko komeuden ja jatkanu matkaa. Siin sit onnes kukkuloilla poimiskelet niit puolukoitas ja huokailet luonnon kauneutta. Yhtäkkii kelaat, et mihis se sesse jäi. Huutelet siin aikas ja sieltähän se jolkottaa. Jotai valkosta roikkuu suupielestä. Kylki o vähemmän valkonen ja henki haisee siltä itteltään. Noutaja lipoo huuliaan ja esittelee ylpeänä aarrettaan. Kotimatka bilikassa on lievästi ilmaistuna aromikas.

Nii, et ku seuraavan kerran toteet, et nyt tuli noutaja, ni tiiät ainaski et tylsää ei tuu olemaan.
T: Säde ja Hemppa

1 kommentti: