Tänään meikä kelas et voisin skrivaa teille siit, miten aina kannattaa yrittää eli yrdee loppuun saakka.
Niinku esmes kerjääminen. Se kannattaa viedä aina finaaliin asti.
Aloittaa sillee mukamas hienovaraisesti esim iltamakkaran kerjuu: kattella anovasti silmiin, sit nostella kulmii ja tiätty loppuhuippikseks hirveet kualajojot roikkuen suupielistä antaa ilmatassuu ja istuu ja makaa vuorollaan, ku ei tiiä enää et mitä sit tekis. Kieris ympäri ja leikkis vaikka kuolluta vissii...Viimeistään siin kohtaa sitä skärbää alkaa irrota, vissii iha säälistä. Mut, Hei, kannatti!
Tai sit ku kesken käpyttelyn hiffaa, et tosson koissupuisto iha kulmalla. Ihmisell o mukamas kiire ja kuraa ja ei viittii pestä ja plaaplaa...Sit vast kandeeki alottaa tresaaminen eli yrdetys kohti puistikkoa. Eka taas anova katse ja lievä vinetys. Se o semmone melko kimee, mut hiljainen yyhyhyy-ääni. Siihen voi liittyy myös surkeempi ilme, sitä pitää treenaa peilin eessä, hartaudella. Hidastelu o hyvä kans, myös maate käynti, mielellään lätäkköön toimii. Yleensä siin vaihees ihmine kelaa, et no, toi on jo iha kuranen, et ihassama sit, mennää vaan. Muista, ettei saa olla liian aggre eikä vetää, ne ei iha toimi toivotusti, oon huomannu jostai kumman syystä.
Sit o toi koirafrendien moikkaus. Se o melko haastellinen judeemi, ko ihmisel o aina noit namui taskussa, ne häirii pahasti tätä toimitusta. Mut jos niist pääsee yli, ni kannattaa tresaa seuraavii, ainski kerran. Jää makaamaan keskelle pyörätietä. Liikenne ei haittaa, khyl ne väistää, ehkä ja meibii. Painaudu iha lituskaks äläkä liiku, ennesku sun feivorittifrendi tulee kohille. Sit voit ponkasta vaiks ilmaan. Se on sen arvosta. Myös liikkuminen takajaloilla on tehokasta. Samaan aikaan yläklabbeilla voi haroo vauhdikkaasti ilmaa, ikään kuin pääsis paremmin eteen päin. Mene ja tiedä sitte auttaako, onpahan ainaski vitsikkään näköstä. Myös pikainen sivuloikka äkkiarvaamatta kannattaa aina. Siitä voi khyl seurata komentoo, mut onpahan kokeiltu. Melkein kaikkea voi kokeilla ainaki kerran, huom! Melkein kaikkea...
Sit o toi sängyss ja sohval makoilu. Toiset immeiset on nii tiukkiksii et nouvei, ikuna et pääse. Osa päästää heti ja sit o tää välimaasto. Ne ei meinaa eka päästää, mutku oot tarpeeks sitkee, ni khyl se paratiisi aukee pikku hiljaa. Alota anovalla katseella. Laita pää ihmisen polvelle ja tsiigaa sitä suoraa sydämeen. Jos o vaikeeta, ni kelaa et se o vaik nakki tai juustonpala, se auttaa. Sit ku se alkaa sua rapsuttaa, ni vaivihkaa nosta tassut syliin ja röhnötä siin ku kuutti. Ynistä saa. Toiset täs kohtaa jo nostaa sut sinne sohvalle ite. VOITTO! Jos ei, ni toista tätä reenii päivittäin, khyl se sielt napsahtaa. Sit jossei, ni ihan vahingossa oot vaiks yölllä menny sohvalle. Sit makaa siin sillee iha paikallaa. Häntä saa heiluu. Sit kuuntele, ku ne sanoo, kui söpö oot...ei voi mennä pieleen tääkää :)
Näit voitte ny reenaa täs pitkin kevättä, kertokaa sit, onnistuko. Ja muistakaa: periks ei anneta T Helmi ja Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti