Hemppa ja Elmeri

Häfördiskäfördi vaa!

Meitsin mude häippäs. Johki vaa jtn jtn beibei synnyttelee...
N O H...meikä on ollu ja chillaillu täs ny iha piispolitiikan keralla jo koht kaks viikkoo ilma sitä.
Joka lenkin jälkeen meikä käy tsiigaa joka huoneen ja tuumaa syväl rintaäänel, et Y Y H Y H Y Y !
Tiätteks sillai melko surulliseen sävyyn, tooosi säädli, elis sorgenmorgen.

Mein äippä sit kelas, et no järkätään tolle skidille sit kaikkee proggist!

O käyty tsimmaa, ja puistoilee ja vedetty iha himmeit lenkkei.
Meikä o päässy päiväkotiin, tollai niinku daagiksee melkee. Äipän frendil o toimisto, jos saa dogit chillaa. No sinnehän meitsi läks yks päivä. Olimmä vähä et heiiiii, mikä juttu tää o, mut sit totuin siiheski.

Joka aamu mä tsiigaan äippää ja ispää, et hei tyypit, ette jätä mua yksin, ettehä. Mut sit mä goisaan kummiski koko päivän. Ja venaan et ne tulee himaa.

Tänää meitsi sai sit frendin. Esko Elmeri tuli meille, ja vallan yäkylään. N O, meikähä sekos iha toutalli, tiätty!
Lenkil piti vouhkaa ja hilluu ja vetää nii maan perusteellisesti, et oisin eka. Ispäl meinas mennä harvinaisen laaja palkokasvi kirsuu. Sit äippä otti mut haltuu ja äkseeras, mut emmä heti antanu periks. Piti vähä ulvoo ja haukkuu Esko-pojan perään.
Sit meikä alko asettuu, sillee hikkupiljaa...oli pakko.

No, himas me sit hilluttii ja saatii safkaaki siin ja vähä viskeltii kanoja ja kiusattii mein kissoi.
Ny o taas elämä pelissä, ku himas o kaks koiraa, ainskii hetken.
Meitsi ja Esko Elmeri.
Kandee vetää päikkärit
Moo Terkuin Hesu