Hemppa ja kyytiköyrijä

Tsädääm!

Son meikkiskeikkis taasen täällä!

Pikkubroidi o viime aikoin valloittanu meikän ja mutsin blogin, oumaigaad, mut nymmä vedän semmoset stoorit et nouveihousei!

Viime vkloppuna ihmisäippä yllätti. Pääsin sillee iha autofnouveer kasvikselle. Ette arvaa.
Meikän mude oliki siellä!
Meitsi o tääl yyhytelly kadonneen mamman perään koht kaheksa viikkoo, ja jumangegga, siellä se veti nokosii kasviksen sohvalla.
N O H, eihä meikä kerenny sanoo ku M O O O O , ni olin jo kylppäris suihkus. Sit vöönattii ja puunatttii ja leikeltii nii maan perusteellisesti, ettei moro kerenny sanoo kelleen.

Ja taas lähettii, aamulla ennen sianpieremää bilikal föraa johkii ihan landepöndelle, joku Ruovesi tai jotai sinnepäin. Kyydis oli meikä Hemppa, äippä, Niklas, Satu ja broidini Taavi.

Joka o iha hirvee kyntteri kyytiköyrijä.

Äippä istu keskel takana, meikä vieres ja Taavi toisel puolel.
Ni eikö se öljylanne ala sielt kiipee äipän yli meikää köyrii.
M Ä  O O N   S E N  S Y S T E R I, fooorhevensseiks....ei mtn häpyä,,,

Ja koko sen jumaleissonin matkan ajan se Taavi tapperoinen vuorollaan pussaili  Y Ä K, ja yritti halailla meitsii. Kerran yritin reijittää sen korvat, mut äippä ehti väliin.

Sit ku päästii perille, ni äippä oli ihan kuorruttunu kultsukarvoilla, oikee heeroftedok-asuste silloli. Suussaki oli karvoi.

Noh, näyttikset meni iha mainiosti. Mitä ny iha pikkasen älämölösin siel kehän laidalla ja sain murhaavia katseita.
Taavi karkas. Kerran. Vans, ounli vans.

Pidettii noi niinku pauttiarallaa kasviksen lippuu korkeella, kuten aina.
Minellin roks ja sillai kai.

Kotimatkalla Taavi jakso enää lipsuttaa meikälle pusun. Kerran.
En sit enää uhkaillu sen korvii reijittää. Ihan heti.

Matkailu avartaa ja sillai.

Terse tee Hemppa