Ny meikä o khyl hiukka hanikas mestas tän boltsimagan kans.
Nii, noh, tehän tsennaatte et meikä o raskaana, pullat uunissa ja sillai kai tai jotain semmosta kummiski,
No eniveis, noit beibei o tuloillaa, ku on oltu silleesti ja mitä sitä ny kieltää...
N O H, eniveis niinku ja sillee, oon paksuna ja se siitä.
Mut en voinu ikinä hiffaa, et millane boltsimaga meikälle voi kehittyy, oumaigaad sentäs ja sillee viel päälle kans.
Meitsi on aina ollu semmonen virtaviivane mimmi, hoikka, hyvä peba ja muuteski aikas nami.
Ei tod. mikään pläskimaga tai joku semmone.
Mut ei helvata, kelatkaa ny. Hyvä ko meikä soffalle pääsee enää goisaa tai äipän viereen sänkyyn, Puhumattakaa riehunnasta.
Ei käy, ei onnaa. KU ON TÄÄ MAGA!
Jumaleisson mä vaan sanon, mun luovuus on viety. Ja lapsuus, nuoruudesta puhumattakaan.
En riehu, en hillu, enkä leiki,
Ees äipän kaa.
Goisaan enimmäksee ja safkaan. Skruudaan aina ku on tsäännssi. Myös ku ei ois.
Et sitä vaa venates, et nää skidit purkautuis meikäst, et voisin taas khyl kirmaa pitki pellonlaitaa ja kierii skeidas.
Sitä ootelles ja huoh Helmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti