torstai 8. joulukuuta 2016

Kinkun kiljoituksii: pennun suojelusenkeli

Telve taas vlendit!

On ollu meikäl melkosen vauhdikas viikko: silleesti vedetty ihan äly ämpälis ympäliinsä pitkin mäkiä ja mantuja. Hilveesti ei oo ollu jälki matkassa mukana, mut haittaakse?

Sitten niitä uutisia:

Ykski aamu ni hilveesti teki mieli lähtee tsimmailee.
Yhtää en tiiä, et mitä seki on, mut jualahtipa noutajan miäleen.
Noh. Lähin tsimmausmesta oli toi vessanpytty.
Aattelin et jos pääsis pyttyy ees tsimmailee, sillee keltalaakista.
No, pynkesin ja pynkesin, mut jäin magasta kiin siihen pytyn leunaa. Onneks.
Mamma sit tuli pelastaa ku hilveesti siin kiljusin.
Kelta en päässy uimaan silläkään keltaa, nii.
Tuleva vepemestali in tö meiking. Valmasti.

Sit ylitin puleskella vanhemman systelipualen kolvaa.
Paha juttu. Kelta sillä oli kolva kipee.
Meinas taas lähtee pikkupennulta pää ilti. Onneks ei iha.

Sit ihan palasta oli noutaa ihmissystelin huaneest lattialt vaatteita.
Kelta tiiän et oon ihan valmasti semmonen noutaja.
Sillee yks kellallaan.
Ekats oli semmoset hilveet pelottavat pötsyt.
Niitä piti samalla lavistaa ja mulistella ku nouti hilveesti sielt huoneesta.
Kolvat lepattaen.
Seulaavaks hain sitte paidan.
Ja palit sukat.
Sitte menin makaamaan sen kasan päälle sillee ihan et woot.
Niinku lunkisti. Kato meikän kasa.
Ja mitäs siinä kyttäät.
Hilveesti pahoitin mieleni, kun kasa vietiin pois.

Sit on toi vessapapeli. Siittä ku ottaa hampasotteen ja lähtee vetelee ympäli kämppää ni liemu lepee. Son ihan palasta. Ylitin kolistella  koko kämpän. Sillee jouluks. Yhtää en hiffaa. Ei alvostettu.

Sit oli soffan alla sukka. Noi ulpot ei sitä hiffannu lainkaan.
Meikä sitä ylitti ja ylitti sieltä kaivaa, mut aina jäin sinne junttulaan.
Ja sit piti kiljuu ihan hilveesti.
Onneks aina joku pelasti siält soffan alta ja viime hädäss hiffasivat et siä o sukka.
Semmä vaa halusin. Kelta. Nii.
On se vaa hilveetä olla tämmöne älykäs koilanpentu, kelta noi palvelijat ei ymmällä mistää mitää.
Onneks meil pennuil o valmaanki joku suojelusenkeli, joka huolehtii, ettei meille satu mtn, vaiks me tunketaa nuppei isoje koilien kuonoihi ja käydää pytyis tsimmailee. Ehkä hypellään kaiken maailman rahien päält ja tunketaa palvekkeille, ehkä ei.

Et koettakaa ny kaikki pennut kestää, kyä ne pikkuhiljaa oppii. Ehkä. Ja meibii.
Telveisin Taimikinkku Minellin




2 kommenttia: