torstai 23. helmikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Munat sentäs!

Telve taas kaikille kaiffaleille!

Meikis on viime aikoina kunnostautunu vaiks millä saloilla, ja vissiin kukkuloilla.
Ainaski soffajuoksun on meikämandoliini silleesti masteloinu, ettette oo ikuna nähneet.
Nykyään ku vetäsen iltahipulit, ni tää kakskyet kiloa kultaista iloa vetäsee hilveet lassevileenit ensteks soffalle, siittä sitte nii nojiksen selkänojalle Usva-systelin päältä, siittä jalkalahin kautta takas soffalle ja keittiön kautta sama lundi uudelleen.
Tossa hiljattain vetelin sitä lundii nii villikkona et loppuviimetteks istuin sitte siihen soffalle ja kuulkaas, vauhdissa luiskautin ihan pisulit siihen. Ihan valmana vahinkossa, kelta oon jo sisäsiisti ja ainaski melkeen.

Hilvee huuto ja posmotus siittähän sitte seulas. Hellanjestas sentäs ja jumankautajuunääspäivää, pikkukoila kun pienet pisulit päästää, ni heti ollaan sanomassa. En ymmällä ja vallan pahastun, ettäs tiijätte.

Sitten niitä uutisia:
Meikä ku on ton pelheen mielestä melkonen liiviömaisteli (en yhtään taaskaan ymmällä ja miksimuka?)
ni ne keksii mulle kaikkee tekemistä, vähävälii ja ihakokoajan.

Yks uus lemppalihallastus on tommosten munakennojen lepiminen ja sieltä löytyvien helkkujen metskaaminen elis metsästys. Ihan luvan kanssa oon saanu munakennosia jälskättäväks aikas usein. Yhtään en tiiä miks, mutta kivaa on.

No, kummiski. Sitte nii ykski päivä oli mamma jättäny semmoi munakennon keskelle luakapöytää ja ihan valppisti meikälle. Noh, kelta oon jo viksu ja vilmaattinen koilanpentu, ni läppäsin etutassat siihen pöydänleunaan ja nappasin naskaleilla siittä kennosta kii.

Oli siellä melko elikoisia helkkuja sillä keltaa. Semmosii valkosii ja sisältä melkos löllelöitä palleloita. Minä viksuna likkana pyöläytin palloset plaattialle, osa tais khyl jo plätsähtää siin ilmalennon aikana,  ja vein munakennosen sinne olkkalin puolelle jälskääntymään.
Siellä sitten ku kaikessa lauhassa sitä jälskään ni eikös ala taas hilvee huuto siellä keittiössä!

Taimisitä ja Kinkku taas tätä ja hilvee munakokkeli pitkin poikin plaattiaa...
Mitämitä, minä vaan kysyn ja vastaan! Mitäs annatte niitä munakennosia meikälle pultavaks, jos niitä ei kelta sitte kummiskaan saa sieltä pöydältä ottaa.
Mistä minä, kiltti ja vallankin viaton koilanpentu saatan tiätää, millons sen munakennon saapi ottaa ja milloin eipi.
Koittakaas ny päättää ja opetelkaa kasvattamaan koilia kunnolla
telveisin Taimikinkku Minellin
PS tässä mun hieno peläpuali teille nähtäväks



torstai 16. helmikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: naapulikyttiä ja paltsivaltsaajia


Telve taas flendit!

Viime aikoina meikis o keltonu kaikista uusista hallastuksistani:
Osaan lepiä veskipapluu, maistella palkettia, viskellä soffatyynyjä ja puleskella systeleitä kolvista.
Osaan myös pölliä kynsiviiloja, tisuliliivejä, pikkupöksyjä ja villapaitoja.
Sitten nii osaan kanniskella vielä aamutoffeleita, hanskoja, loskapusseja, lapasia, kaulaliinoja ja tieteski mamman nahkasaappaan sinne veskinpyttyyn.
Hallastukset on monet, sanos Taimi ku pellolle kalkas, ja silleesti.

Sitten niitä uutisia:

Meikästä on tullut myäs kellostalostalkkeli. Meillä o kattokaas semmoi palveke.
Ai mikä? Kysyy Taimikinkku ja vastaa:
Siis semmoi palveke, jossa voi kellostalossa ottaa aulinkoo ja köllötellä melkeen pihalla ja tiätty:
Valtsaa kaikkia ohi kulkevia naapuleita, vauvoja, koilia, autoja, polkupyöliä, skeittilautoja, kissoja, mummoja ja naapulin setää.

Siis täydellinen stalkkausmesta meikälle, ja kun päästää ihan pikkuhippasen haukun kilsustaan, se kuulostaa ihan hilveeltä hilmumölön mulinalta, keltas kaikuuuuuuuuu, ja lujasti.

Kun meikis synty, ni oli ihan kylmä ja syksy ja sillee. Sitte sinne paltsille ei talvella oo päässy. Nyt ku alkaa olla jo ihan hikkupiljaa kevättä linnoissa, ni se paltsin elis palvekkeen ovi on auennut tässä vähän väliä.

Ja voin keltoo, siellä istun, kuin haukka, tai mikälie gondoolikotkis, ja valtsaan.
Myäs hieman vuffittelen, kuten kunnon vahtivaltsauskoilan kuuluukin, eikös?

Yhtään en tajuu mtn ku mamma taas kiljuu et Taimihiljaa ja ei hauku ja jtn jtn....

Eivätkö ne lainkaan ymmällä, että uusi naapulistalkkeli on syntynyt. A staal is boln, tai jotain kummallista...

Tätä taas ihmetellessä telveisin Taimikinkku Minellin tö palvekestalkkeli
PS alvatkaa vaan, kuka noista on meikä?


torstai 9. helmikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Pussailun jalo taito


Telve taas vlendit!

Meikäl on ollu silllee semisti vauhdikas viikko. Oon ollu mettälenkillä ja tleenaamassa lemmikävelyä.
Voin keltoo, mettälenkki on tsiljoona keltaa kivempaa kun se penkeleen pandan pelässä loikunta.
Sitten on ollu mamman kanssa elimielisyyttä siittä, notta saakos soffatyynyjä syödä vaikos ei.
Meikämandoliini on sitä mieltä että saapi ja mamma että eipi.
Alvatkaa kumpi voitti?
Minä valmistelin pistesaldoani puleskelemalla keittiön palketista palan poies.

Sitten niitä uutisia:

Meitsi on oppinu pusuttelun jalon taidon.
On kuulkaas hilveen helkullista mennä pusuttelemaan jotain semmosta lakasta pelheenjäsentä,
joka on esmes justiin tehny ihan helmeettisen maistuvan voikkuleivän ja pulaissu siitä palasen.
Siinä kohtaa kannattaa mennä pusutteleen elityisen huolella ja talkkaan.

Sama jos joku syö jädejätskijäätelyä, ni siihen kandee painella nyynäilee semmosen viattoman koilanpennun ilmeellä. Valmana saa nualla koko kippolan ja ehkäs viel pussailla päällensä.

Kellan kyllä kiipesin jo tuolille luakapöydän ääleen ihan pokkana, ku kelasin, et kai mulleki on katettu helkkulautanen sinne, nii.
Ylitin siinä sitte ahkelasti pussailla ja näytelllä viatonta pikkukoilaa koko suloisuuteni voimalla.
Juuei tullu pitsaa. Ei palaakaan.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää ja vallan kummastuttaa pientä Kinkkua.

Tämmöstä tänään tee Taimikinkku Minellin

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: veskipapelilohmu

Telve taas vlendit!

Son Taimikinkku ku tääl taas sklivailee, iha teijän iloks tai suluks, kummoi ny sattuu millastaki viilistä puskemaan mistäki päästä. Tai ei nyt tiätty toivois, et mtn ylimääläistä puskis ulos mistäkään päästä,
se ku on melkoisen epämiellyttävää, eteski sille siivoovalle pelheenjäsenelle...
eikäkö asiasta kukkaluukun valteen ja viidenteen...

Meikäl alkaa puskee kohta tommoi ketutuksen salvi otsalohkosta mäjellen,
kelta aina saa vaan hilveetä posmotusta päällensä.
Millään ei mun pelhe voi ymmältää, että keltakaikkiaan olen vain niiiiin hilmuihana koilanpentu,
joka tykkää kovasti toteuttaa itteensä.
Mtn pahaa en silleesti oikeesti talkota kelleen, alkaa vaa hikkuupiljaa älsyttää tää ainainen lajanveto.
Taimi ei sitä ja Kinkkunen ilti ja puleskele tätä eikä juosta tonne jajajjajaja....

Nyt kaikki mun pikkupentukavelit nouskaa pallikaadeille meikän kanssa
ja jälsikäämme kimpassa esteet ja kieltokyltit tieltämme!
Vapaus, veljeys ja vessapapeli!

Sitten niitä uutisia:

Meikä on opetellu uusia elittäin talpeellisia taitoja pikkupennulle. Osaan sualastaan esitellä niitä lakkaalle pelheelleni ja olen masteloinut taidon äälimilleensä.
Meikästä on  nimittäin tullut vallaton vessapapelihilmu ja lohmukkainen.

Veskipapelin haltuunotto on semmonen taiteenlaji, että siittä vois kiljan tai kaks sklivata.
Ensteks pitää valtsaa elis vahtia et veskin ovi jää valppisti auki.
Sinne voi huolettomasti käydä loudaamassa palit pehmolelut oven lakoon,
ni noi ihmiset ei hiffaa olleskaa et ovi jäipi apposen ammolleen.
Ku leitti on selvä, pitää naskalihampailla napata kunnon ote papelilullasta ja sitten toimitaan talkoituksenmukaisesti.

Ekats on toi liehotus, ihan kiljaimellisesti. Nappatkaa papelin päästä semmonen leipas ote ja sitte niin lähette kiskomaan sitä papelia ympäli kämppää. Palhaimmillaan sitä papelia saa liehotettua ympäli keittiön pöytää monta kiellosta. Hauskinta on, jos sinne pöydän alle jää systeli tai palikin vankiksi. Ekana pitää tyhjentää tietty koko veskilulla ja sitte voi käydä jälsimässä sen liehottamansa papelin pitkin olkkalin lattiaa.

Toiseks on koko lullan valastus, siihen ei ihan pikkuskidipentu viä yllä. Meikä osaa jo.
Kelta oon iso, ainaski melkeen. Osaan nappasta koko veskilullan kellalla sielt veskistä ja juaksentelen mielellään koko lulla suussa pitkin huushollia.
Ihan palasta on, jos joku jahtaa ja ylittää saada sitä lullaa meikältä veke.
Loppuviimein meen sitte soffalle ja puleskelen sen papelin pikkusilpuks.
Tulee ainaski kuahkee kakka.

Nii et jos keksitte mulle hyvän veskipaplusponsolin ni ainski toi mamma olis tosi tyytis.
Sillä alkaa kuulemma huumoli loppua. Ja veskipapeli.
En tajuu.
Telveisin Taimikinkku Minellin