torstai 14. syyskuuta 2017

KInkun kirjoituksia: Helmiäipällä kyläilees

Terve taas frendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen hörhötellyt ja hillunut, kuten tapoihini kuuluu.
Ja joka paikassa ja alvariinsa, koska olenhan reipas koiranpentunen,
melkeestä vuoden ikäinen ja kolkyet kilonen elämänilonen, ehkä rapiat päälle.
Noin äböut ja silleesti.

Sitten niitä uutisia:

Viimettäin olen käynyt Helmiäipällä kylässä. Kun hiffasin, minne ollaan matkalla, en ees pissiä malttanut ja uikutin koko matkan parkkikselta äipälle saakka.

Sisään päästyäni rakastin matot ruttuun ja otin pikku rallin sillee soffan ympäri ja siittä ihmispapan syliin, sittennii painii mummukoiraSäteen kaa ja viä Helmiäipän viekkoon menin noutajanuihuttelee.
Tätä toistin pauttiarallaa viiskyet kierrosta ainaskii, kerta en vielkää oikeen osaa laskee.

Kun ihmismummu avas jääkaapin ni arvaatteks: ihan salamana unohdin koko penturallin ja sinne rynnin kaapille kyylää, et mitä irtois.
Mummu tarjos tomaattia, voitteko kuvitella: T O M A A T T I A !!!!!
Noh, minähän senkin siinä sitte poskeeni pistelin, ettei ihmismummulle ois tullu paha mieli ja ajatus et oisin mukamatten joteski nirso.

E-H E I ! Tämä noutaja kyllä pistelee poskeensa niin kaiken sallitun kuin vähän kielletynkin.
Ihmismummun pihamaalla herkkuhetkeen kuuluivat mm. sammal, multa ja ruohonkorret.
Semminkä ny Helmiäipän kans rallaamiselta kerkesin.
Siinä lenti kuulkaas muta ja kokkareet ku meikäläinen veteli minimaratoonit mummun takapihalla,
Sädemummukka katteli kaks sekkaa sitä touhua ja paineli sisälle turviin.
Ilmeestä päätellen varmaan aatteli et: Ei riemulla rajaa, kun on lapsenlaps päästänsä vissiin vähän vajaa...tai no aineski hiukka rajoittunut riehuntoineen...

No eiiiii se mummukoiraSäde aattellu niin laiskaan, olipa pikkasen lärkyttyny meikäläisen vauhdista, semmoi vanhus ku on....yli kuus vuotta tai jtn.

Kun olin noin ja melkeestä kaks tuntia tai satakakskyet minuuttia ja hirveen määrän sekunteja hillunu, ni sain semmosen hetkellisen nuijanukutusolotilan.
Sitä kesti ehkäpä kaks minuuttia ja sit rallasin taas.

Koko kotimatkan nukuin sit autossa, otin silleesti lepii, et saatoin kotona aloittaa uuvet rallit systereitten kaa.

MummukoiraSäde ja Helmiäippä eivät oo toipuneet mun viarailusta viäläkään
Tee Taimikinkku Minellin
PS. täs me kaikki kolme viä riahutaan, ennesku mummu lähti menee kahen sekan kuluttuu.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti