perjantai 29. syyskuuta 2017

Kinkun kirjoituksia: Terapian tarpeessa

Terve taas vrendit!

Ootkos koskaan ollut koirahoidollisen terapian tarpeessa? Sitten luet justiin oikeeta juttua, koska meikämandoliini TaimiKinkku Minellin antaa sulle maailman parhaat terapia- ja hoitomuodot,
mitä maa päällään kantaa. Ja nää on viä melkeen ilmasii luomuhoitoi, ettäs tiiät.

Ihan ekats olis tarjolla tommoi metsäterapia. Siinä pakataan perhe ja koissulit kyytiin ja kävellään tahi ajellaan lähimpään metikköön. Siä metikös saa koirat painella pitkin pusikkoo korva lepattaen ja aivan urpona. Mustikoitakin voi syyä ja kerätä. Eteskin mamman ämpäristä. Myös erittäinkin terapeuttista ja hyväksi hipiälle on kieriskellä mädissä sienissä. Ei kato kärmeksetkään suostu kymmentä tai sataa meetriä lähemmäks erittäin hyvin mätäsienistettyä koiranpoikaa tahi mimmiä.
Patskaojassa täytyypi käydä myös pulahtamassa, aivan ehdottomasti. Suasittelen lämpimästi.
Jos tästä metsäterapiasta pitää jotain nekatiivista sanoa, ni aina joutuu suihkuun tai kylpyyn sen jälkeen.

Sittennii on toi vesiterapia. Sitä voi tietty harrastaa hienoissa koirauimaloissa ympäri vuaden, mutta ihan parasta se on luonnon omissa lammikoissa, joissa, järvissä ja merissä. Vesiterapia on ihan parasta heti metsäterapian jälkeen ja eteski siihen yhtistettynä. Ensin ku on kieriny niissä mätäsienissä ja lenkkeilijän kakkeleissa ni mikä sen parempi viilis, ku pulahtaa kirkkaaseen järveen uiskenteleen puiskenteleen.
Ja jossei satu löytymään niitä kirkkaita vesiä, niin mutainen metsäoja käypi vallan hyvin hätävarana.
Ei mikään oo sen terapeuttisempaa ihmisillekkään, ku märkä ja haiseva noutaja,
eteskin helteellä ja täyden auton takapaksissa.

Kainaloterapia on meikän mielestä lähestulkoon ja mennentullen ihan parasta. Sen moon myäs masteroinu ihan superisti. Kattokaas: jos sohvalla istuksii ihan kaikessa rauhassa pahaa aavistamaton terapeutti-ihminen, ni mä osaan änkee sen kainaloon vaikkei se ees tahtois mua siihen tai siinois valmiitteks joku muu koira. Helpointa on änketä siihen kainaloterapiaa hakemaan ihan sieltä käsinojan kautta kiipeillen tai toisen koiran yli tai myös sitä selkänojaa pitkin. Joskus on saattanu tulla muutama muksahdus matkaan, mutta yleensä mä oon onnistunu pääsemään ihan parhaaseen hikikainaloasentoon ja lipasee sitä terapiainehmoo korvaan, nenään ja kainaloon. Mielellään ihan koko ajan.
Ja jossei se käsi nouse rapsutukseen hetikohta, ni meikän kuono khyl sen tassan nostelee ihan justiinsa siihen rapsutuskohille. Että silleesti ja sinneppäi.

Herkkuhoito on khyl ihan meikän mieleen myös. Siinä iltasella ku joku rakas perheenjäsen kaivaa juustonaksit tai sipsulapussukan esiin, ni kyllä Taimilla mieli kohenee. Heti kannattaa olla herkkuhoidossa hollilla ja valmiina kuin partiopoika tai joku entiiä, ni siinä oottelees, et sais jonkun herkun ittellensä. Siittä kun sitten pahaa arvaamaton perheenjäsen lähtee limpparia hakemaan, ni saattaapi olla tai saattaapi olla olematta, että Taimikinkku ja röyh on tunkenu jo koko kuuppansa sinne sipsipussiin. Son kuulkaa pikkukoiran taivas. Sitä vaan ei passaa vähätten väliä harrastaa, ettei tuu sairaaks.
Kohtuus kaikessa, myös herkkuhoidoissa
sanos terapeuttinne Taimikinkku Minellin ja päättää saarnansa tänään tähän.
Termos vaan!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti