Tällä viikolla olen enimmäkseen ollut parvekevahtina elis partsivartsaajana, kertas kaikki inehmoiset ovat palanneet mökeiltään kotiopäin. Sittennii oon käyny näytelmissa ja saanu vaa enimmäkseen ERInomaisen ykköstä siistin rivin.
Siskolikalla oli ripsakkaa, mutta onnetteeks on toipunu ennallensa. Myöskin oonni sienessä käyny ja mustikassa, sekäs tiätty paskaojassa pyärimässä useampaan kertaan.
Sitten niitä uutisia:
Helmiäipällä ja mummukoiraSäteellä meinas ykski ilta tässä ni käydä köpelösti.
Olivatten lenkiltä tulossa kotiopäin ja kaikessa rauhassa siinä pihatiellä mennä köpelsivätten.
Ni kuulkaas, voitteko arvata:
Semmonen jättitykinkuulan kokoinen koiruus rynnii sieltä metän reunasta ilman minkään sortin omistajaa tahi hihnaa suaraan niittä kohti.
Eikä tarkoituksena ollu lainkaan tuttavuuden teko tai lemmenleikki, ehei.
Kita ammollansa tämä tykinkuula hyökkelehti suaraan päin mun Helmiäippää, voitte vaa kuvitella niittäkin kauhunhetkiä siinä tilanteessa.
Onnetteks oli ihmismummu ja paappa yhdessä liikkelllä, ni Helmi oli paapalla ja mummukoiraSäde ihmismummulla. Sädehän ois hyäkänny sinne samointein pelastamaan pentustaan, justiin niinkos Helmiäippä ois tullu meikää pualustaa. Mut ihmismummu komenti sen kapteeniäänellä maihin, eikä se kehannu enää olla tottelematta.
Siinä se tykinkuula ja lihaskimppu sittenii uhitteli sille mun äipälle. Äipällä oli jo karvat ihan pörhöllään, kerta se jamppa uhitteli siinä niin mahdikkaasti, mut onneks mun mutsi älys olla tappelematta siinä kohdin. Ehkäs sitäki pelotti jo melkosesti sen tykinkuulan ärjyntä ja hyökkiminen.
Paappa ja mamma oli jo ihan hädässä, kerta ei sitä tykinkuulan isäntää kuulunu eikä näkyny missään.
Sittennii melkeen sadan tunnin päästä, ainaski tuntu siltä, ni joku jamppa löntysti sieltä siihennii paikalle ja ryhtys sitä tykinkuulaa rauhottelee.
Aikas kovaaki se jamppa sai nappasta sitä koiruutta niskavilloista, että asettu, kerta se iso uros ujelsikin jonkunverran siinä tuoksinassa.
Ihmismummu ja paappa lähtivätten siittä sitten kiiruusti kotiopäin, kun ensin kattovatten ettei mun mutsissa oo puremajälkiä.
Semmonen jäi vähä harmittaa, ettei se jamppa sanonut sanaakaan koko aikana, ees sillee anteeks tai sori tai vaiks sama millä vaa kielellä. Tiätty jos soli mykkä, ni meikäki ymmärtää, mut muuten ei.
Mitä tästä opimme:
Pidä aina silmät auki kun kuleksit lenkillä koissulien kanssa ja sanakirja taskussa.
Voipi olla et vastaan tuleepi joku, joka ei osaa millään tunnetulla kielellä pyytää anteeks. Eikä kiitos.
Voi hyvänenaikasentäs ja loput maksalaatikossa
Tee Taimikinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti