Kinkun kirjoituksia: Joulukadun avajaisissa

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ja edelleenkin vartsannut joulukinkkua ja -torttuja uunista sekä ollut keskimääräistä energisempi nuori koissuli. Minua ei kuulemma saa nukutettua edes norsun unilääkkeillä, tai mitälie ny ovatki. En tajuu yhtn: jos sattuu olemaan hiukkaakin piukemmin vauhdikkaampi ja vallattomampi koissulinpoikanen, ni tarviiko siittä olla heti sanomassa, N I H !

Sitten niitä uutisia:

Viime sunnuntaina tai jtn semmosta ni ispä nosti mut ja Usva-siskon auton kyytiin. Ainahan me jonneski ajellaan, mut nyt oli selkeesti ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.
Kurvattiin mummukoiraSäde kyytin vielä, Helmiäippä jäi kotiin, koska sekoilu, sanoi ihmismummu...
Meinasin jo siinä mieleni pahoittaa, mutta sekin meni äkkiä ohitten, kerta Stadissa oli meikää venaamassa ainaski tsiljoona tai no melkeen kakskyet kultsikkaa. Kuustoista ainaski oli ja kaikki pääkaupunkiseudun kultaisia koiria.  Me saatiin kaikki semmoset hianot tonttukaulurit kaulaan, Raija oli ne meille ommellut, kiitos, ja valotki laitettii vilkkumaan ku siä ootettiin jtn elämää suurempaa.

N O H! enhän mä laisinkaan hiffannu et meijät pääkaupunkiseudun kultaiset oli pyydetty mukaan Joulukadun 2017 avajaisten kulkueeseen.
Ja arvaatteko kui hienoon paikkaa päästiin, suojaamaan Joulupukin selustaa, siä saatiin kuleksia pukin ja Joulumuorin perässä ihan koko kulkueen ajan. Vähänkö olin stara!

Meikämandoliini kerkes siinä kulkueen alussa, välissä ja lopussa pusutella vaikka ja ketä.
Joulumuoria kävin useesti lipasemassa kädestä, vaikka mamma khyl luuli et justiin aion kiskoo sitä hihasta. Mitennii mukamattes, minähän olen vallan ja pelkästään melkeestään hyvin käyttäytyvä nuorempi koiraotus. Aivan kuten mummukoiraSäde ja Usvakin.  Ja kaikki muutkin kulkueen koissukat.
Melkeen.

Hirveesti kaikki taputti ja hurras meille, ja eteski mulle, tiätty, kerta sinnehän mä änkkäsin joulumuorin vöyliin ja koko ajan. Voin kertoo, oli seikkailu. Ja suosittelen kaikille.
Pauttiarallaa kakskyet kultsua sulassa sovussa, kaikki kävellen nätisti siä aploodien ja pauhun keskellä, ihmismeressä. Kukaan ei karannu, ei saanu hjärtslaakia eikä ees panikoitunu.
Ollaan me vaan superhienoi koirii, voin kertoo, on kokemusta! Ja ens vuonna uuestaan!
Tulehan sinäkin!

Sinä iltana ei tarvittu ees sitä norsupyssyy. Pikkuhipulien jälkeen otin sohvalla semmoset koomat, ettei oo nähty. En ees jääkaapin rapsahdukseen heränny.
Jouluisin terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Koissulien joulusiunaus

Terve taas frendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen vartsannut naapureita ikkunasta ja tullut siinä samalla istuneeksi muunmuassa systerin päällä. Sillee ihan koko kankulla ja täysii.

Ispäihminen on paistellut jotain herkkulihoja uunissa. Kuulemma harjoituskinkkuja.
Mitä ihmettä kysyy Taimi?
Ja vastaa: Mitennii muka voi meikäläistä mukamattes uuniin ees tunkea...
No ei tiätty voikaan, ku kymysyksessä onkii semmone jouluisa herkkupala, possunkankkunen.
Se paistetaan piiiitkäään uunissa ja meikä vartsaa, juu sitäkin, ihan ja koko sen paistoajan.
Mitä ny torkutan ihan pikkasen siinä reunalla. Sitten kon uunin luukku rapsahtaa,
on Taimikinkkunen mestoilla ennesku kerkeet sanomaan sinappihuntu...

Sitten niitä uutisia:
Tällä viikolla olen ollut ahkera ja meediassakin erittäin edustavasti esiintynyt koiranpoikanen,
tai siis tyttönen.
Mamma nimittäin vei mut ja muutaman muunkin kultsikan tonne Senaatintorille semmoseen koissulien joulusiunaukseen. Yhtään en tiiä, et mitä se tarkoitti. Mutta kivaa oli.

Kattokaas, ku kivoi koissukkafrendei oli koko Stadin keskusta ihan täynnänsä. Rapsuttelijoista puhumattakaan. Ja minä nautin, kuulkaas, ja ihan koko reilun vuotisen pentusen suurella sydämellä.
Siinä sinkos pusut niin vasemmalle, oikeelle kun ohikin.

Muutaman haukunräjähdyksenkin päästin, ku semmonen pitkäkaapunen partasuu räiskytteli vettä jollai sihvilällä koissukoitten niskaan. Mamma sano, et tonne ei Taimikinkkua lasketa, koska muuten on vesikippa entinen ja sihvilä mennyt parempiin taimimaisiin kitusiin.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja tuumasi,  että P Ö H ja H Ö H !
Olenhan sentään sangen kultivoinut ja kulturelli kultsunpentu, lähes yhtä elekantti kuin mummukoiraSäde, vaikka se sitä soffatyynyä aina nylpyttääkin.

Että tämmösii täl kertaa ja loput sitten varmaan Aleksin Joulukadulla, mitäköhän hauskaa mä siel keksinkään? tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Taimin iltasoitot

Terve taas frendit!

Viime aikoina olen lähinnä, ja taasen, juoksennellut pusikoissa korva lepattaen. Se on koiranpoikaselle halpaa ja hyvää hupia. Saapi ruumiinliikuntoa ja lihaksia siinä samalla, kun kieli poskessa juoksentelee ympäri ämpäri metikköä. Yhtään en aina tiiä, et minne ollaan menossa, mutta tärkeintähän onkii vauhti, eikä niinkään se päämäärä.

Sitten niitä uutisia:

Tiiättekö, kun noi immeiset kulkee aika usein semmoset ihmeelliset pikkulaatikot kourissaan. Sitten ne kattelee niitä ja höpöttelee niihin ittekseen. Ei siä kukaan mtn puhu, mut sinne ne vaan kovasti juttelee.
Joskus ne laatikot soi ittekseen jossain kassissa tai taskussa ja sitten ne pitää kiiruusti kaivaa esille.
Oon aina ihmetelly, et saako ne tyypit niistä jonkun palkinnon tai miks ne niitä laatikoita kanniskelee mukanaan, kattelee ja räplää niittä ja joskus naureskeleekin kovasti.

Meikä yrittää kovasti aina soffalla tunkea kuuppaa sinne sen laatikon ja inehmon väliin, välillä siinä onnistuen ja välillä taasen en.

Mut yks ilta tiiättekö, ni oli jääny se semmonen laatikko sänkylle. Minä sitä kovasti haistelin ja vähän, ehkä, maistelin. Kukaan ei mun juttuihin vastaillu enkä ees palkkaa saanu, kunnes:

Meikämandoliini älys istahtaa sen pikkulaatikon päälle. Ihan koko Taimikinkkusen kankun pläjäytin laitteen päällensä ja kuulkaas, alkoi tapahtua.
Yhtäkkiseltään joku alkoi hirveesti pölöttää meikäläisen peräreikään ja huudella halojatahalloottaa!!!
Ehkä hiukkasen ekats säikähdin, mutta sitten hiffasin, et siellähän hönkii joku ja vallan minulle.

Häntää heilutellen istahdin sen vermekkeen päälle sinä iltana varppisti ainski sesenkyetseittemän kertaa, tai aineski kolme. Koska siihen osaan jo laskeaki.

Mamma sittennii kovasti ihmetteli, että kuka hemmetti on hänen kännykällään, tai mikälie, pelleillyt.
N O H ! Eihän siinä kauvatten ees mennyt, ku mamma hiffas, et meikähän se.
Pikkasen siinä Serlokkiholmushommassa tais auttaa se, että olin tullut ottaneeks siittä pikkuisesta pyöreästä pyllynreijästäni semmosen hianon selhvien, tai meitsien tai mikälienyonkaan...

Voihyvänenaikasentäs ja loput tekstiviestinä!
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Noutamisen riemua

Terve taas vrendit!
Tällä viikolla olen enimmäkseen ärsyttänyt mammaa, hillunut ja riekkunut JA käynyt stadissa, kuten kunnon Stadin kultsun jälkeläisen kuuluu. Kelatkaa, ku Kalliossa on pörränny neljä kultsuu yhtaikaa. Siinon muutamalla statin kuntilla menny sorbukset väärään kurkkuun, ihan varppisti!

Sitten niitä uutisia:

Tässä eräänäkin päivänä, kun meikämandoliini veteli ihan kaikessa rauhassa lempeitä ja lämpöisiä päiväunosia, niin totanoin, ne keskeytyi aikas viileellä tavalla.
Justiin olin näkemässä semmosta unta, kun olin sitä rusakkoo saamassa kiinne pusikosta, ni eikäkön mamman huuto herättäny mut.

Sieltä veskin suunnalta nimittäin kuulu aivan hermeettinen älämölö, joka herätti meikämandoliinin kauneusuniltaan, ja aivan liian varhain.

T A I M I K I N K K U M I N E L L I N !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

&%####? &&&&&& ###" ******* ++++++======%&=000&&&XXXX!!!!!!!!

Näitä ei kattokaas voi julkaista ihan olleskaan alle 18vee, koska hermo meni.

Täytynee hieman selostaa:

Minä, siis Taimi, nukuin pahaa aavistamatta olkkarin soffalla, kun mamma sai hipulit.
Mamma oli mennyt sinne ihmisten veskiin semmoi istunnolle tai jtnjtn. Siinä se istuksi kaikes rauhas ja mietiskeli kaikkii maailmanasioi sun muita.
Sittennii, ku sen piti alkaa hykieniapuoli hoitaa, ni se veskirulla olikin poissa.
Myös varakori oli tyhjä.
Ja mamma arvas.
Siä mä soffalla köllöttelin pahaa aavistamatta kuus ellei seittemän veskipaprurullaa kainalossa.
Ja se mamma huutaa.
H Ö H !
Minkäs minä sille voin, että olen reipas noutajaneitonen, tohvelinnoutaja, veskirullankantaja, tissulantuoja, terveyssiteensiirtäjä ja mitä näitä ny on.
Kannattaako sitä oikeesti saada tommonen hirvee hipuli siittä, että toimin rodunomaisesti, ihan joka päivä ja silloinkin, kun ei tarttis!

Minä vaan ihmettelen ja kirjaan kaiken ylös. Kyllä joulutonttu kattelee, kuka herkut ja luut sitten loppupeleissä saa.
Tämmösii tällä kertaa ja loput joulupostissa
Tee Taimikinkku Minellin