Kinkun kirjoituksia: Hyvää matkaa Pihlamummu

Tänään molen surullinen, enkä vitsaile.
Meidän perheen mummukka ja vanhan koiran viisaus, Pihla, on poissa.
Pihla eli hienon ja arvokkaan kultaisen elämän ja sai nukkua rauhassa ikiuneen mamman sylissä.

Siksi ei vitsailuja.
Olen ihmeissäni ja hämmentynyt,
koska ohjastajani ja oikeestaan idolini on nyt kirkkaana tähtenä taivaalla.
Paras juustovaras ikinä. Naksuhirmu ykkönen.

Pihlan muistolle

Enkeleiden matkassa

Taivaankannen laella on enkeleiden maa

sinne joka hyvä henki lentää liihottaa.

Siellä oottaa mummukkainen, ukki sekä vaari.

Matkaa ohjaa sekä kantaa kirkas sateenkaari.

Taivaankannen tähtönen on pieni koiranpentu

sinne tahdon minäkin, kun otteeni on hento.

Miksi kaikki kulkuaan ei maailmassa jatka,

toisilla on pitkä niin ja toisen lyhyt matka.

Kuka määrää matkan keston, sitä tiedä en.

Toivon vain et taivaankannen päälle lentelen.

Iltatähden loistehessa  mietiskelemässä

nauti joka päivästäsi tässä elämässä.

Tässä mä vielä sain köllötellä Pihlan kanssa tee TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Meikäläisten vuosi

Terve taas vrendit!

Viime aikoina on ollut enimmäkseen niin kiire, etten oo kerennä ees kirjuutella blokia, mutta nyttenhän siihenkin on tultava muutos.
Eihän siitä mitään tuliskaan, jos tosta noinettes vaan ni jättäsin armaat lukijat ihan ilmaan roikkumaan ja ihmettelemään, notta minne perskaleeseen se Taimikinkkunen katos.
N O H , en ihan minnekkää ja täältä pesee...

Ja tietty niitä uutisia:

Tiiättekös ystävät, kylänmiähet ja karvakorvat, että nyt on koiran vuosi?
En tiennyt minäkäään, ennesku mummukoiraSäde meikämandoliinia siitä valaisi.
Vaik minust khyl iha joka vuos on koiran vuos, joka päivä o eläinten päivä ja joka minuntti on ystävien aikaa yhes, jos meikält kysyttäis.
Ja varppisti voitte olla varmoi, et vastaisin vaiks ei ees kysyttäis, Y H T Ä Ä N  mitään...

Nii, ni asiaan siittä koiran vuodesta. Tuolla Kiinan maassa noi kiinamannit on silleesti sitä mieltä, et joka elukalla, tai no ainski melkeen, on oma vuosi.
Ja nyt on niinkusta koiran vuosi.
Koira tavoittelee tasapainoa ja näkee vaivaa saadakseen haluamansa.
Niinku esmes kun haluun soffalle papan viekkoon, ni änkkään sinne niin kauan, et muut koirat tippuu vaiks lattialle. Helppoo.
Tai jos haluun pullan, ni haen sen keittiön pöydältä.

Meikäläinen saatta vaikuttaa ulkopuolisista ihan hirveeltä hepulaattorilta, mut sisäisesti oon ihan Zen...tai jtnjtn
Olen kiitettävän utelias, ratsaan kaikkien taskut, tyhjennän silmän välttäessä muiden kipot ja vien namiskan kirsun eestä. Ei kandee olla hidas meitsien kanssa.
Työnnän myös kuuppani joka paikkaan...ihan joka paikkaan...

Olen ryhmätyöntekijä ja sankari: Muut vartsaa köökin ovella, ku Taimikinkku pöllii safkat katetusta pöydästä ja viskelee rikoskumppaneille vappunakkei ja donitseja. Syyt vieritetään vanhimpien koissukoitten niskoille ja minä ehdin painella partsille kiskomaan kesäkukkia laatikoista ennesku ehitte ees sanoa painokkaasti T A I M I I ...

Mitään missiota en jätä kesken, olipa se sitten äipän kengän peseminen vessanpytyssä tai kukkamultien kaivelu kevään korvalla keskellä olkkarin lattiaa. Koira eipi jätä rojektia kesken, ei sitten millään.

Koira on herkkä, mutta hyvä kumppani. Koskaan ei jätä, edes kaninraatoa pyydettäessä.
Uskollisesti istuu vieressä kuolajojot plaattiassa, kun makustelet voikkoleipää tai hampparia.
Surun ja murheen hetkellä tuijotan syvälle silmiin ja lipastan pusun kirsulle. Siinä olen, etkä muuta voi.
Kaivaudun kainaloon, valtaan puolet pedistä ja vien sun peittos. Hyvällä tsäkällä nukun aamulla pää tyynyssä. Ihan mitä vaan rakkaan perheeni vuoksi.

Onnea kaikille karvakorville koissukan vuonna
toivottaapi TaimiKinkku Minellin
PS täsä moon ihan Zen tai ZZZZZZ....

Kinkun kirjoituksia: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen kaivautunut lumihankeen, tehnyt kenguruloikkia pitkin kinoksia ja ollut iloinen oma itseni. Sehän meinaa sitä, että korva lepattaen sohellan elämässä etiäpäin, siten että heikompaa hirvittää...tiätty!

Sitten taasen niittä uutisia:

Tänään pääsin pitkästä aikaa kyläilemään ihmismummukan, paappan, Helmiäipän ja mummuSäteen luona. Joteski tiäsin jo lähteissä, et ny mennään sukuloimaan, kerta piippasin menemään ja ihan koko matkan. Silleesti kon semmottiis vinkulelu...
Joku vois sanoo, et hiukka ärsyttävää,  mut meikämandoliinin mielest vaa herkkää ja joteski viehkoo.
Eikö?

Ihmismummulla oli synttärit, se täytti ainaski sataviis tai jtn...kerta en osaa viälkää laskee, mut haittakse. Vanha mikä vanha...vai mitä.

Meitsi sen sijaan on nuori ja eteski notkea ja tietän tasavarmana, miten saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Tässä vinkit sulleki:

Ystäviä saa silleesti, et tunkee kuanonsa ihan ja joka paikkaan. No, ehkä ampparipesään ei kandee, mut noi muuten. Keinot on monet: Voi tunkee kuupan syykkyyn pöydän alta vaivihkaa, röyhkeesti sohvalla ja jos mahtollista ni voi myäs kiivetä soffapöydälle huomiot hakee.
Kaikki toimii, voin kertoo. Häntä heiluu ja herkkuja tulee. Kokeilkaa, jos ette usko.
Ihmispaappalta voi tosin saada hiukkasen kyseenalaist huamioo pureksimal peliohjainta, vaiks mtn semmosta meitsi ei tee enää lainkaan, enhän...

Molen myös menestynyt elämässä, jo melkeestään enemmin kun mummu ja äippä. Mut niin kuulkaas kuuluukin, sitton homma toiminut, kerta oon selkeesti virtaviivaisin koiruus täs mummun ja äipän linjassa siskolikkojen kera. Pitää vaan olla tarkkana, ku mummuSäde siirtyy vetskuihin reilun vuoden päästä, ettei kiri sittennii Taimikinkun ohitte. Helmiäipäst ei oo nii hualta, kerta se näyttää nelivuatiaana etelleenkin ihan vaavalta. Toisaalta mullon hyvät keenit, säilyn nuarekkaana vanhanaki, ehkäs ja meibii.

Vaikutusvallan saaminen näi nuarella iällä o joteski kahtalainen juttu: Esmes jos mullon lelu, nii sit ei  multa ota mummu eikäs äippä. Ihmismummu sen voi saada, jos antaa keksiä tilalle.
Tänään tais olla vaikutusvalta mummun käsis, kon pyys meikää istuu ja maate. Oli niin hyvät kalkkunaherkut, et oisin kieriny, leikkiny kuallutta ja ryöminy vaiks sohvalle, jos sois älynny pyytää. Kerta ei älynny, ni istuin ja menin maate sit vaa, On se niin vaikeet, kun noi inehmot ei aina hiffaa, mitä kaikkee me osataan. Mun Helmiäippä o niin hönö, et tekee ihan kaiken, mitä ihmismummu pyytää ja I L M A N herkkua. Onk se vähä tyhmä? Kysyn minä ja vastaan et vissiinki joo.

Mut reenaa sääki näit taitoi, ni pärjäät varppisti elämäs
Tee TaimiKinkku Minellin